Kumiteollisuus
Kumi on polymeerinen, elastomeerinen aine, eli se koostuu orgaanisista suurmolekyyleistä. Elastomeerisyys tarkoittaa sitä, että aineesta valmistettu kappale palautuu nopeasti lähes alkuperäisiin mottoihinsa ja muotoonsa heikon jännityksen aiheuttaman muodonmuutoksen ja jännityksestä vapautumisen jälkeen.
Luonnonkumi on peräisin kumipuun maitiaisnesteestä, mutta 1900-luvulla kehitettiin suuri joukko erilaisia synteettisiä kumilaatuja.
Kumin kokonaiskulutus maailmassa v. 2000 oli n. 17 miljoonaa tonnia. Seuraavien viiden vuoden kuluessa luvun arvioidaan nousevan n. 20 miljoonaan tonniin.
Ajoneuvosektori, eli renkaat ja komponentit yhteensä, käyttää n. 70-75 % yllä mainituista määristä. Rengasteollisuuden ennustetaan kasvavan muuta kumiteollisuutta hitaammin. Suurin osa maailman kumituotteista käytetään Pohjois-Amerikassa, Länsi-Euroopassa ja Japanissa. Kasvu on kuitenkin näitä alueita nopeampaa Kiinassa sekä muissa Aasian ja Tyynenmeren alueen maissa.
Synteettistä kumia käytetään kokonaismäärästä n. 60 %. Noin 44 % synteettisestä kumista ja 77 % luonnonkumista päätyy rengasteollisuuteen. Synteettisistä kumeista eniten käytetty on SBR (styreenibutadieenikumi). EPDM:n (etyleenipropyleenidieeni) käyttö kasvaa kuitenkin nopeammin. Nopeimmin kasvaa termoplastisten elastomeerien kysyntä. Nämä ovat materiaaleja, jotka sijoittuvat perinteisten kumien ja termoplastisten muovien väliin.
